Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry

Suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuus kiinnostaa ja huolettaa kaikkia – ainakin ennen vaaleja

Kuva: Emilia Riikonen

Yhteiskuntamme suurimpia ongelmia on eriarvoisuus. Järjestöjen työ on pitkälti eriarvoisuuden poistamista ja niiden ihmisten asioiden ajamista, joiden ääni ei muuten yhteiskunnassa kuulu. Siksi oli luonnollista, että KYTin ja Monikulttuurikeskus Glorian sekä Etnon vaalitilaisuuden teemaksi valittiin eriarvoisuus, vaikka se onkin hankala juttu, kuten tilaisuuden alustaja, sosiaalityön emeritus professori Mikko Mäntysaari totesi tilaisuuden alkuun. Helpolla eivät ehdokkaat tässäkään tilaisuudessa päässeet, sillä eriarvoisuudesta keskusteltiin mm. työttömien, ikäihmisten, lapsiperheiden, maahanmuuttajien, viittomakielisten, terveyspalveluiden käyttäjien ja opiskelijoiden näkökulmasta.

Mäntysaari toi esille, että Suomi on monella mittarilla mitattuna varsin tasa-arvoinen maa. Toisaalta eriarvoisuus tuntuu lisääntyvän, ja tosiasiassa suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut voimakasta eriar-voistumista. Rikkaimman väestönosan tulot ovat 1990-luvun lopun jälkeen nousseet yli kaksinkertaisiksi, kun taas alimmissa tuloluokissa ei ole juuri tapahtunut muutosta. Myös vaalitilaisuudessa mukana olleiden kaikkien kansanedustajaehdokkaiden mielestä Suomessa on eriarvoisuutta.

Perusturvan varassa olevan työttömän tilanne

Sipilän hallituksen aikana (2015-2019) erityisesti työttömien perusturvan taso on heikentynyt indeksileikkausten ja aktiivimallista johtuvien alennusten vuoksi. Ehdokkailta tiedusteltiinkin lääkkeitä perusturvan varassa elävän työttömän tilanteen kohentamiseksi. Konsteiksi tarjottiin mm. perusturvan kokonaisuudistusta ja tason nostoa sekä sote-palvelu-uudistusta, työttömyysturvan nostamista työttömien määrää vähentämällä, ensimmäisen työntekijän palkkakulujen pienentämistä sekä ohjaavaa ja valmentavaa otetta pitkäaikaistyöttömän työllistämiseen. Perustuloon ehdokkaat suhtautuivat vaihtelevasti. Esimerkiksi SKP esittää 1200 euron perusturvaa kaikille Suomessa asuville, jotka eivät pysty muutoin hankkimaan kohtuullista elintasoa. Kokoomuksen mielestä vastikkeeton perustulo passivoi, ja Kristillisten mielestä oleellista olisi kaikkien kannustaminen, ei niinkään vastikkeeton perustulo.

Järjestöjen toimintaedellytykset ja avustusjärjestelmä

Koska järjestävät tahot edustivat järjestöjä, tilaisuudessa keskusteltiin luonnollisesti myös järjestöjen toimintaedellytysten parantamisesta ja avustusjärjestelmän kehittämisestä. KYTin toiminnanjohtaja Raili Haaki kertoi nykyisten avustus- ja raportointikäytäntöjen vievän voimavaroja ja työaikaa epäoleellisiin asioihin. – Kun toimintaa täytyy palastella ja yksityiskohtia arvioida mennessä, tullessa ja palatessa, uhkaa metsä kadota puilta, totesi Haaki.

Ehdokkaista suurin osa tuntui olevan vähintään kohtalaisen hyvin perillä järjestöjen tilanteesta ja avustusjärjestelmän pulmista. Jokainen oli sitä mieltä, että avustusjärjestelmää tulisi sorvata pitkäjänteisempään suuntaan, ja toiminnalle tulisi taata valtion tuki. Aila Paloniemi (Keskusta) toi esille, että puheet kilpailun vääristämisestä tulisi unohtaa ja järjestöjen rooli seuraavassakin sote-uudistuksessa turvata. Riitta Mäkinen (SDP) kannusti tuomaan tehdyn työn yhteiskunnallisia vaikutuksia nykyistä paremmin näkyväksi yh-dessä viranomaisten kanssa. Kokoomuksen Emilia Koikkalainen kannusti järjestöjä varainhankinnan kehittämiseen, koska myös yritykset haluavat tehdä hyväntekeväisyyttä ja kantaa yhteiskuntavastuunsa. Vihreiden Touko Aalto totesi, että jokainen kansalaisjärjestötyöhön menevä euro maksaa itsensä takaisin. Yhdessä päädyttiin siihen, että erityisesti ns. markkinahäiriöallergiasta luopuminen sekä järjestötoiminnan moninaisuuden ymmärtäminen olisi tarpeen. Järjestöjen palveluiden asiakkaat ovat useimmiten heikoimmassa asemassa olevia. Mikäli eri osapuolet tunnustaisivat ja tunnistaisivat toistensa toiminnan logiikan, eri sektoreiden yhteistyö olisi hedelmällisempää, eikä pienistä risauksista syntyisi kilpailun vääristämiskeskustelua.

Maahanmuuttajat ja eriarvoisuus

Tilaisuudessa oli paikalla ilahduttavan runsas joukko maahanmuuttajia, myös Sonya Sahradyan. Hän on tullut Suomeen Armeniasta kahdeksan vuotta sitten. Sonya teki maisteriopinnot Turun yliopistossa, mutta siirtyi jatko-opintoihin Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskukselle. Hänen väitöskirjatutkimuksensa keskittyy maahanmuuttajien integroitumiseen työelämään ja yhteiskuntaan Suomessa sekä maahanmuuttajien suomen kielen oppimiseen ja käyttämiseen töissä, erityisesti kolmannella sektorilla. Tutkimuksen lisäksi Sonya on osallistunut yhteisön elämään Jyväskylässä ja on tehnyt yhteistyötä paikallisten järjestöjen kanssa. Sonjan mukaan maahanmuuttajien resursseja ja osaamista ei meillä hyödynnetä. Esimerkiksi aiemmin maahan muuttaneet voisivat toimia huomattavasti enemmän mentoreina uusille tulijoille.

Ehdokkaita lämmiteltiin maahanmuuttopolitiikkaan liittyvällä kysymyksellä, ja heistä jokainen olisi valmis tekemään siihen muutoksia. Tämän jälkeen ehdokkailta tiedusteltiin, mikä maahanmuuttajaa voisi par-haiten auttaa kiinnittymään yhteiskuntaan osalliseksi ja mikä parhaimmillaan tasa-arvoistaisi maahanmuuttajaa. Ehdokkaiden mielestä sirpalainen lainsäädäntö tulisi saattaa kuntoon ja perheen yhdistämistä tulisi helpottaa, koska perhe on kotoutumisen kannalta oleellinen asia. Osa ehdokkaista haluaisi nostaa kiintiöpakolaisten määrää ja helpottaa oleskelulupien saamista sekä kestoa. Etenkin työpaikan saaneiden maahanmuuttajien tulisi saaja oleskelulupa.

Vaalitilaisuudessa paikalla olleet kansanedustajaehdokkaat

Touko Aalto (Vihreä liitto), Paul Abbey (Vasemmistoliitto), Krista Dachauer (Kristillisdemokraatit), Riikka Kaikkonen (SKP), Pirjo Keronen (Sininen tulevaisuus), Emilia Koikkalainen (Kokoomus), Urpo Lohi (Kansa-laispuolue), Tapani Mäki (Perussuomalaiset), Riitta Mäkinen (SDP), Aila Paloniemi (Keskusta).

Jaa tämä sivu sosiaalisessa mediassa: